Tämän viiko maanantaina me mentiin Mirkan ja Aino-Elinan kanssa tallille. Ekana me annettiin hevosille ruuat ja Mirka katsoi samalla hevosten jalat. Monan jalat olivat ihan turvonneet, joten sille tuli vapaapäivä. Jullen jalat taas olivat hyvässä kunnossa ja niissä ei ollut yhtään nestettä tai turvotusta. No, minun siivotessa karsinat, Mirka varusti Jullen ja Aino-Elina laittoi Monalle loimen.
 |
| Mirka ja Julle |
Mirka nousi enismmäisenä selkään ja otti tiellä kolme hyvää ja nättiä ravilähtöä. Mirkan jälkeen minä nousin selkään. Kaikki alkoi todella hyvin ja Jullekin juoksi todella nätisti kuten aina. Mutta kun minun piti pysäyttää Julle, mun tasapaino horjahti ja tarrauduin sen harjaan kiinni. Koska otin harjasta kiinni, en saanut Jullea pysähtymään. Huomasin ja tiesin, että tie haarautuu kohta, jotan aloin miettimään kumpaan suuntaan Julle aikoo kääntyä. Multa loppui aika kesken ja en varautunut kumpaankaan. Julle kuitenkin kääntyi Siipolaan päin ja mun tasapaino meni lopullisesti siinä mutkassa. Horjahdin heti satulasta, varsinkin, kun menin montella, yritin tarrata Jullen harjaan lujasti kiinni, että pääsisin nousemaan takaisin satulaan hyvin. Mutta se ei mennytkään ihan niin. En saanut hyvää otetta mistään ja olin jo valunut satulan vasemmalle puolelle, joten sitten tipahdin. Minulla ei ole ollenkaan selvää muistikuvaa tapahtuneesta, mutta ilmeisesti jäin roikkumaan jalustimeen hetkeksi ennen kuin tipahdin. Seuraava muistikuva minulla on se, kun makaan maassa ja nilkkääni sattuu ihan hirveästi. Makasin muutaman minuutin maassa yksin ja yritin huutaa apua Mirkalta ja Aino-Elinalta, mutte kumpikaan ei kuullut mua. Onneksi Aino-Elinan yhden luokkalaisen äiti tuli juuri sopivasti siihen ja pysähtyi auttamaan minua. Hän soitti sitte terveyskeskukseen ja vei minut sinne.
 |
| Lääkkeet saatu |
Matka terveyskeskukseen oli aivan hirveä! Nilkkaani sattui aivan hirveästi ja pienikin auton liike sattui siihen pahasti. Tk:ssa hoitaja katsoi ensin nilkan ja oli juuri saamassa kylmän siihen, mutta sitten lääkäri tuli katsomaan sen. Lääkäri joutui liikuttelemaan kipeää nilkkaa ja minä vain huusin toimenpidehuoneessa kivusta. Kun lääkäri oli saanut katsottua nilkan, siihen laitettiin kylmää ja sain ensin kaksi tablettia lääkettä ja sitten suoraan lihakseen. Onneksi sain vahvaa lääkettä, koska muuten matka Jyväskylän keskussairaalaan olisi ollut täyttä tuskaa. Automatka meni tosi nopeasti ja yhdessä hujauksessa oltiinkin jo keskussairaalassa.
Keskussairaalassa mentiin eka ilmoittautumaan ja sitten ootettiin lääkärille. Kun lääkäri oli katsonut jalan nopeasti, mut lähetettiin röntgeniin ja sieltä takaisin lääkäriä odottelemaan. Kun lääkärin kanssa katseltiin yhdessä kuvia, siellä näkyi yksi selvä murtuma jalkapöydässä. Lääkärin mukaan, kun tipuin, niin rusto oli repäissyt yhden palan irti luusta. Röntgenkuvissa näytti siltä, että minulle olisi tullut jokin vamma jalkapöytään. Lääkäri halusi varmistaa sen, joten jouduin odottamaan sitten tietokonekuviin. Ensin me ootttiin sinne uusiin kuvauksiin ainakin se puoli tuntia ja kun minä pääsin sieltä pois kello oli jo yli yhdeksän. Sairaalassa istuin koko ajan pyörätuolissa ja aina, kun tuli tylsää, ajelin sillä ympäri käytäviä. Meidät kutsuttiin lääkäriin joskus klo 00.00 aikaan. Siellä kirurgi varmisti sen, ettei jalassa ole mitään muuta kuin murtuma, ja minut laitettiin odottamaan kovapohjaisen kengän tekoa. Murtuma on onneksi sen verran pieni, että siihen ei tarvittu kipsiä, vaan kovapohjainen kenkä. Vasta klo 00.50 pääsin kengän tekoon ja siinäkin meni vielä se puoli tuntia. Eli me siis päästiin lähtemään kotiin 1.20 ja oltiin kotona joskus 2 aikaan yöllä. Eli unet jäivät aika vähille, mutta siitäkin selvittiin! Sitten vain nilkkaa parantamaan.
 |
| kepit ja kenkä |
