Varmavaara

Nyt vihdoin ja viimein postaus mun ratsastuksesta Varmavaaralla. Mulla on ollu niin paljon kaikkee muuta tekemistä koulun lopun ja kesäloman ajan etten oo millään ehtiny blogin puolelle tätä kirjottamaan. Mutta nyt sitten vihdoin ja viimein.

Mä oon siis ratsastanu Varmavaaralla aina sillon tällön siitä asti, kun se on Caritalla ollu ylläpidossa. Varmavaara on siis 6v, suomenhevosruuna, joka tuli Siipolaan ylläpitoon viime syksyllä/alku talvesta. Varmavaara oli tosi osaamaton kun se Siipolaan tuli, mutta nyt Carita on saanu sien tosi hyvälle mallille.

Meillä oli ollu Caritan kanssa pitkään jo puhetta, että mun pitäis kokeilla hypätä Varmavaaralla, koska se Caritan kertoman mukaan hyppää tosi hyvin! Sovittiin sitten ihan koulun vikoilla viikoilla, että meen sillä. Mä olin ihan innoissani, mutta en sitte halunnu ihan suoraan alkaa hyppäämään, koska siinä oli ollu monen kuukauden tauko kun olin viimeks Varmalla ratsastanu. Me sitte sovittiin, että meen yhen kerran ihan vaan sileellä ja hankin sellasta tuntumaa hevoseen. 

Me tehtiin sitten silleen, että menin yks maanantai ratsastamaan sillä ilman satulaa ja Carita piti tuntia. Sillon oli ihan sika kuuma, joten ihan tuntia ei ees pystyny menemään, koska Siipolassa kenttä on päivällä ihan kokonaan ilman varjoo. Alottelin ihan normaalisti taivuttelemalla Varmaa ympyröillä jne. Varmalla oli aika paljon energiaa ja se oli tosi vahva suusta, joten menin sitte keskiympyrälle ja aloin vaan reilusti taivuttamaan sitä sisään. Alussa se siinä ympyrälläkin paino vastaan ja suurenti ja pienenti ympyrää oman mielensä mukaan. Pikkuhiljaa se onneks alko taipumaan tosi hyvin ja pidätteet alko menemään tosi hyvin läpi. 

Vauhtia Varmalla oli kuitenki sen verran, että mä otin laukkaa liinassa. Varma heti, kun se tajus olevansa liinassa, alko kiihyttämään raviaki jo tosi paljon, ja aika lähellä oli tippuminen monta kertaa. Siinä ei oikeen auttanu muu kuin siirtymiset hitaampaan askellajiin ja taivuttelu. Sitte, kun ravi alko olla tosi hyvä nostin laukan. Laukka oli Varmalla ihan täysin hakusassa, koska se on tottunu laukkaamaan aluks ihan pitkin kenttää ilman ympyröitä. Kyllä se laukkaki alko pikkuhiljaa löytymään, kun tarpeeks vaan haki ja käski eteenpäin. Suunta kun vaihdettiin, niin oli ihan täysin sama homma. 

Mulla alko olla niin kuuma laukkojen jälkeen, että vaihdettiin kuski loppuverkan ajaksi. Kun Carita oli verkannu Varmaa tarpeeks, me lähettiin metsätielle ja pienelle polulle kuvaamaan. Kuvaaminen oli kylläkin Varman mielestä ihan liikaa liikutuksen päälle, ja se pelleiliki siellä minkä vaan kerkes ;D!

Saman viikon keskiviikkona ennen heppakerhon alkua mä sitten hyppäsin Varmalla. Sillonki oli ihan tajuttoman kuuma ja vettä piti olla kentän laidalla pullollinen. Alkuverkass Varma oli kuumuuden takia aika väsyneen olonen, mutta silti yllättävän reipas. Heti alussa Carita neuvo mulle mm. miten autan sitä paikan kanssa. Varma väsymyksestä huolimatta puomit nähdessään kiristi aika paljon tahtia ja meno muuttu paljon helpommaksi. Puomeilla Varma oli aivan mahtava, mutta ratsastaja möhli vähän väliä.

Kun puomit nostettiin ristikoksi mua alko tapani mukaan jännittämään aika paljon, mutta Varma ei ollu asiasta moksiskaan. Onneks Carita oli koko ajan neuvomassa siinä vieressä ja loppujen lopuks Varma hyppäs tosi hyvin ja korjas mun virheitä aivan täydellisesti. Pystyä mä en hypänny, mutta me nostettiin ristikkoa korkeammaks. Vaikka minä siellä selässä säädin ja väänsin niin Varmaan oli kyllä tyytyväinen ja se meni todella hyvin. Loppukäynnit käytiin kävelemässä varjoisassa metsässä. Kuten Carita sanoo: ''Kyllä siitä vielä kunnon estehevonen tulee''!