Maanantaina kävin vain nopeasti tallilla, kun ei aikaa ollut olla hirveän pitkään. Menimme tallille, koska Kunkun lähtöpäivä oli tiistaina. Meidän oli pakko nähdä se poni vielä viimeisen kerran ennen kuin se muuttaisi Leville asumaan uuteen kotiin. Aino-Elina ratsasti Kunkun todella kevyesti. Kun Kunkku vihdoin saatiin talliin ja varusteet oli otettu pois, otin hevoset sisälle. Mona sai heti hyvän hieronnan kun oli päässyt sisälle, minä taas menin kevyesti ilman jalustimia Rassella. Rassella oli siis eilen todella rento päivä. Tallissa Aino-Elina kylmäsi Rassen jalat ja minä hieroin selkää. Onneksi hieroin, koska se oli todella kipeä ja lihas oli yhtenä isona pallona! Onneksi kovan hieronnan jälkeen selkä alkoi jo aueta. Kun iskä tuli hakemaan meitä itkua sai pidätellä todella paljon. Ne olivat hyvästit sille maailman ihanimmalle ponille. Vaikka Kunkku aina testasi ja pelleili ratsastaessa, niin yhtä hellyyttävää ponia on vaike löytää. Ikävä Kunkkua tulee aivan varmasti, mutta tätä se elämä on. Suoraan tallilta ajoimme hakemaan Tyttiä ja Annaa meille yöksi. Matka meni yllättävän nopeasti pelatessa puhelimella ja nauramalla omille jutuillemme. Kotona teimme heti ruuan ja katsoimme telkkari. Illalla kävimme myös saunassa ja sieltä iltapalalle syömään lettuja ja sitten nukkumaan.
Aamulla oli taas inhottava aikainen herätys. Jouduimme heräämään jo ennen puolta seitsemää, että kerkesimme tekemään kaiken ajallaan. Matkalla kouluun minä ja Tytti nukuimme oikeastaan koko matkan. Minä ainakin heräsin vasta melkein koulun pihassa. Nyt minulla on sitten niskat aivan jumissa hienon nukkumisasentoni ansiosta. Meillä oli tänään onneksi vaiin yhteen koulua, joten pääsimme ihanan aikaissin ja valosan aikaan tallille. Halusimma ratsastaa valosalla niin otimme suoraan hevoset sisälle ja aloimme laittaa Rassea valmiikisi. Ensimmäisenä selkään nousi Tytti, joka oli ennenkin ratsastanut, mutta hänelle piti hiukan muistuttaa mieleen kaikkia asiota. Tytin jälkeen Anna nousi toisen kerrran koko elämäsä aikana hevosen selkään. Annan kanssa minä kävelin ja sitten teimme vähän erilaisia tasapainoharjoituksia. Aino-Elinan päästyä selkään alkoi Rassellakin kunnon työt. Aino-Elina harjoitteli peräänantoa ja hieman muotoa. Minä taas pääsin tekemään ilman satulaa loppuverkat, joihin kuului pitkin ohjin ravaamista. Lopppukäynnit menimme tekemään maastoon ja sinne otimme mukaan myös Monan tallista. Mona tuli niin hurjalla vauhdilla ulos tallista että sen loimi jäi ovenkahvaan kiinni ja repesi kahteen erilliseen palaseen. Nyt sitten alkaa uuden loimen metsästäminen. Tallissa hieroin Monan selän pikaisesti. Onneksi Jonna oli jo eilen hieronut sen selän hyvin auki. Ainut ongelma oli rassen selkä. Se oli vieläkin ihan jumissa ja kipeä, vaikka ei kuitenkaan yhtä pahasti kuin eilen. Hieronnan suoritti loppuun Aino-Elina, koska käsisitäni alkoi loppua voima, joten siirryin antamaan Monalle melassia ja laittamaan sille toppaloimen niskaan. Hieronnan loputtua laitoin rassellekin aloimen niskaan ja pääsimme viemään ne ulos. Ulos otin muutaman herkun kummallekin ja venyttelin niiden kanssa ja kumarsimme kerran. Tallilta menimme Tytin luokse odottamaan, että iskä pääsisi luokin vanhempainillasta pois. Siellä pidimme hauskaa, pelasimme Wii:llä, pelasimme yatzya ja katsoimme telkkaria. Kotimatkan nukuin Tytin kanssa, joka jäikin meille toiseksi yöksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti