Varmavaara

Nyt vihdoin ja viimein postaus mun ratsastuksesta Varmavaaralla. Mulla on ollu niin paljon kaikkee muuta tekemistä koulun lopun ja kesäloman ajan etten oo millään ehtiny blogin puolelle tätä kirjottamaan. Mutta nyt sitten vihdoin ja viimein.

Mä oon siis ratsastanu Varmavaaralla aina sillon tällön siitä asti, kun se on Caritalla ollu ylläpidossa. Varmavaara on siis 6v, suomenhevosruuna, joka tuli Siipolaan ylläpitoon viime syksyllä/alku talvesta. Varmavaara oli tosi osaamaton kun se Siipolaan tuli, mutta nyt Carita on saanu sien tosi hyvälle mallille.

Meillä oli ollu Caritan kanssa pitkään jo puhetta, että mun pitäis kokeilla hypätä Varmavaaralla, koska se Caritan kertoman mukaan hyppää tosi hyvin! Sovittiin sitten ihan koulun vikoilla viikoilla, että meen sillä. Mä olin ihan innoissani, mutta en sitte halunnu ihan suoraan alkaa hyppäämään, koska siinä oli ollu monen kuukauden tauko kun olin viimeks Varmalla ratsastanu. Me sitte sovittiin, että meen yhen kerran ihan vaan sileellä ja hankin sellasta tuntumaa hevoseen. 

Me tehtiin sitten silleen, että menin yks maanantai ratsastamaan sillä ilman satulaa ja Carita piti tuntia. Sillon oli ihan sika kuuma, joten ihan tuntia ei ees pystyny menemään, koska Siipolassa kenttä on päivällä ihan kokonaan ilman varjoo. Alottelin ihan normaalisti taivuttelemalla Varmaa ympyröillä jne. Varmalla oli aika paljon energiaa ja se oli tosi vahva suusta, joten menin sitte keskiympyrälle ja aloin vaan reilusti taivuttamaan sitä sisään. Alussa se siinä ympyrälläkin paino vastaan ja suurenti ja pienenti ympyrää oman mielensä mukaan. Pikkuhiljaa se onneks alko taipumaan tosi hyvin ja pidätteet alko menemään tosi hyvin läpi. 

Vauhtia Varmalla oli kuitenki sen verran, että mä otin laukkaa liinassa. Varma heti, kun se tajus olevansa liinassa, alko kiihyttämään raviaki jo tosi paljon, ja aika lähellä oli tippuminen monta kertaa. Siinä ei oikeen auttanu muu kuin siirtymiset hitaampaan askellajiin ja taivuttelu. Sitte, kun ravi alko olla tosi hyvä nostin laukan. Laukka oli Varmalla ihan täysin hakusassa, koska se on tottunu laukkaamaan aluks ihan pitkin kenttää ilman ympyröitä. Kyllä se laukkaki alko pikkuhiljaa löytymään, kun tarpeeks vaan haki ja käski eteenpäin. Suunta kun vaihdettiin, niin oli ihan täysin sama homma. 

Mulla alko olla niin kuuma laukkojen jälkeen, että vaihdettiin kuski loppuverkan ajaksi. Kun Carita oli verkannu Varmaa tarpeeks, me lähettiin metsätielle ja pienelle polulle kuvaamaan. Kuvaaminen oli kylläkin Varman mielestä ihan liikaa liikutuksen päälle, ja se pelleiliki siellä minkä vaan kerkes ;D!

Saman viikon keskiviikkona ennen heppakerhon alkua mä sitten hyppäsin Varmalla. Sillonki oli ihan tajuttoman kuuma ja vettä piti olla kentän laidalla pullollinen. Alkuverkass Varma oli kuumuuden takia aika väsyneen olonen, mutta silti yllättävän reipas. Heti alussa Carita neuvo mulle mm. miten autan sitä paikan kanssa. Varma väsymyksestä huolimatta puomit nähdessään kiristi aika paljon tahtia ja meno muuttu paljon helpommaksi. Puomeilla Varma oli aivan mahtava, mutta ratsastaja möhli vähän väliä.

Kun puomit nostettiin ristikoksi mua alko tapani mukaan jännittämään aika paljon, mutta Varma ei ollu asiasta moksiskaan. Onneks Carita oli koko ajan neuvomassa siinä vieressä ja loppujen lopuks Varma hyppäs tosi hyvin ja korjas mun virheitä aivan täydellisesti. Pystyä mä en hypänny, mutta me nostettiin ristikkoa korkeammaks. Vaikka minä siellä selässä säädin ja väänsin niin Varmaan oli kyllä tyytyväinen ja se meni todella hyvin. Loppukäynnit käytiin kävelemässä varjoisassa metsässä. Kuten Carita sanoo: ''Kyllä siitä vielä kunnon estehevonen tulee''!

Siipolan kisaviikonloppu

Hyvää juhannusta kaikille! Ja anteeks tää hiljaisuus täällä blogin puolella. Mulla on ollut tosi monia tallikertoja mistä voisin kirjoittaa, mutta mä oon vieläkin koulun jäljiltä tosi väsynyt ja mulla on tosi monta koulutyötä vielä rästissä. Nyt kuitenkin yritän saada kaksi uutta postausta kirjoitettu, ainakin erikseen jos en saa tähän samaan.

Kouluvuoden loppupuolella (28.5) Siipolassa oli estekisat, joita olin katsomassa, ja koska kisat oli lauantaina ja alkoi aamusta niin jäin sitten Caritan luokse yöksi. Kisoja edeltävänä päivänä me käytiin Caritan kanssa tallilla ratsastamassa Varmavaara. Alunperin meillä oli tarkoitus auttaa tallilla radan teossa, mutta meitä tultiin hakemaan sen verran aikaisemmin, että ei keretty.

Lauantaiaamuna Caritan piti käydä kaupungintalolla ennen tallille menoa, joten meidän piti herätä jo ennen kahdeksaa, mutta nukuttiin vahingossa pommiin. Mulla ei ollu onneks kiire, koska jäin Caritan luokse siksi aikaa, kun Carita oli siellä kaupungintalolla. Meidän piti olla tallilla kymmeneltä, ja lähettiin sitte Caritalta ajamaan joskus puolen kymmenen aikaan tallille ja oltiinkin tasan kymmeneltä siellä! ;D Alunperin mun piti kuuluttaa Caritan kanssa siellä, mutta liputtajia ei ollut tarpeeksi, joten suostuin sitte siihen hommaan. Mä olin jokaisessa paitsi yhdessä luokassa liputtamassa lopussa, mutta viimeisessä luokassa liputin myös aloituksen. Se oli mukavaa ja samalla sain katsella kentältä ja aivan läheltä, kun kaikki hyppäsivät.
   Kisojen jälkeen me mentiin Caritan kanssa talliin laittamaan Varmavaaraa valmiiksi, koska Carita liikutti sen vielä. Varmavaara on aina kuulemma ollut tosi jäykkä vasempaan kiertoon, eikä suostu millään taipumaan sinne. Me tehtiim Caritan kanssa sitten sillein, että mä otin Varman liinaan ja Carita ohjas selästä ja me ns. pakotettiin se taipumaan ja kääntämään päätä vasemmassa kierrossa sisälle kaikissa askellajeissa. Ja sen jälkeen Varma alkoi jo heti taipumaan paremmin! Ulkona oli tosi kuuma ja Varma hikos aika paljon, niin mä sitten huuhtelin sen vedellä ennen kuin se vietiin tarhaan syömään heinää. Oli kyllä mahtava päivä ja siitä kuvasin ja väsäsin jonkunlaisen myday/videopostauksen tapaisen pe-la.

Linkki videoon: https://www.youtube.com/watch?v=dBKo7HUgqg8

Vikellä ratsastus

Tänään kävin tallilla ratsastamassa. Mä en viime viikolla käyny Äänekoskella vaan Viitasaarella, koska täällä oli kaikki hepat jo varattuja sinä päivänä ku olisin päässy. Mutta joo, sen takia siis tuntu hirveen oudolta mennä sinne ratsastamaan ku tuntu, että viime kerrasta olis ainaki kuukaus!

Mä menin tänään Vikellä. Vikke on täällä Äänekoskella sillä tallilla yksityisenä hevosena, eli tallin omistaja ei omista sitä. Vikke on aivan ihana suomenhevonen, vaikka se kyllä on aina korvat luimussa, mutta söpö se on silti! Tänään mä sain jopa Aino-Elinan mun seuraks tallille ja iskän kuvaamaan. Me hoidettiin Vikke ihan normaalisti ja lähettiin kentälle. Mä jouduin menemään Vikellä ilman satulaa, koska sillä ei oo tällä hetkellä sopivaa sellasta, mutta onneks Vikellä on tosi tasaset askellajit ja siellä ei pompi juur ollenkaa. Kentällä mä kävelin normaalisti alkukäynnit sillä aikaa kun Aino-Elina laitteli mulle puomitehtävää. Vikke oli alusta asti tosi hyvin kuulolla niinku se kyllä aina on. Alussa verkkasin ihan normaalisti kumpaanki suuntaan ympyröillä ja erilaisilla kaarroksilla ja siirtymisillä. Aino-Elina oli suunnitellu mulle aluks tehtävän, jossa keksiympyrällä oli kaks puomia, mutta sitte se vaihto sen nopeesti että oli neljä puomia peräkkäin. Mun tehtävä oli tulla puomit käynnissä ja aina niitten jälkeen nostaa ravi ja ravata ympyrä, tulla puomeille taas käynnissä ja toiseen suuntaan raviympyrä. Muutaman kierroksen jälkeen vaihettiin että ravipuomit ja vuorotellen kummallekkin ympyrälle laukka. Mun oli alussa vähän vaikee saaha Vikkee menemään kunnolla vasenta laukkaa, koska se tunki hirveesti sisälle. Mutta mä sitte tein hetken ravissa isoo ympyrää vasempaan suuntaan puomien ympärille ja ku ikke taipu hyvin, nostin laukan ja jatkoin samaa ympyrää. Sen jälkeen palasin takasi puomitehtävään ja sitte alkoki sujumaan vasen laukkaki tosi hyvin. Tunnin lopuks mä vielä annoin laukata pienen pätkän ja ympyrän vähän pitemmällä ohjalla kumpaanki suuntaan ja sitte loppuverkka. Vikke meni aivan mahtavasti!

Koko ratsastuksen ajan siihen kentälle paisto aurinko ja ei ollu mitään varjoo. Kun tulin selästä alas, olin ihan hikinen, ja niin oli Vikkeki! Tallissa oli onneks viileempää ku ulkona ni oli kummallekki mukava mennä sinne. Tallissa me otettiin varusteet pois ( menin siis sellasella vuöllä missä on kahva mistä ottaa kiinni jos tasapaino horjahtaa) ja harjattiin huolella. Aino-Elina harjas karvoja pois ja mä sitte vähän pehmeemmällä harjalla. Lopuks me laitettiin Vikelle loimi päälle ja se sai mennä ulos syömään.

Ystävänpäivän viikonloppu

Nyt ystävänpäivän viikonlopun olinkin Viitasaarella iskä menojen vuoksi. Mä menin mun yhen kaverin, Suvin luokse, joka harrastaa kanssa ratsastusta ja käy Siipolassa. Sain suostuteltua iskän maksamaan sitten toisenkin ratsastuksen sille viikolle.

Lauantaina meillä oli tarkoituksena herätä aikasin, mutta jostain syystä me herättin sitten aamuyöllä ennen viittä! Me onneks saatiin sitten nukuttua muutama tunti sen jälkeen vielä. Olis ollu kyllä aika raskas päivä tallilla, jos oltais herätty sillon ennen viittä. Mulla oli ratsastustunti jo kymmeneltä, joten me jouduttiin lähtemään jo vähän yli yheksän.
      Me tultiin tallilla ihan hyvissä ajoin ja saatiin hetki oottaakkin, että saatiin kulla keillä mennään. Mä olisin ehkä halunnu mennä Väinöllä tai Simolla tai sitten kokeilla Roopea. Ainakin uuden hepan sain alle, koska mä sain Dasterin. Dasteri on 5-vuotias suomenhevonen, jolla on ilmeisesti jotain ravitaustaa, koska ei oikeen osaa kunnolla ravata tai laukata. Alussa olin ihan innoissani siitä, mutta ekan ravipätkän jälkeen en oikeen osannu sanoo mitään. Olin vähän pettyny, koska me mentiin aika 'haastavaa' tehtävää ja olis ollu ihan kiva, jos olis ollu osaava hevonen alla.
       Heti alussa, kun alotettiin ravaamaan huomasin, että heiluin koko ajan siellä selässä edes-takasin. Se oli tosi ärsyttävää, ja varsinkin kuvissa se näytti aivan järkyttävältä. No, alkuverkan jälkeen me alettiin tekemään kolmikaarista. Se oli aika hankala mullekkin, koska Dasteri ei osaa kunnolla kääntyä ja ei aina ees tajunnu, että piti kääntyä vaikka kuinka paljon annoin sille apuja. Siipolassa kenttä kuitenkin on sen verran iso, että kolme kaarta on vähän turhan helppo ja ei tarvii taivuttaa hevosta ees paljoo. Meille annettiin muutaman kolmikaarisen jälkeen tehtäväks vääntää viiskaarista. Se alko olla jo käynnissä ihan tuskaa Dasterin kanssa, koska se ei kulkenu kunnolla kaarteissa, eikä kuunnellu pohjettakaan. Varsinkin eka kaari oli paha, kun piti uralta kääntyä pois.
      Ravissa meillä alko sitten jo käännökset sujua jotekin. Ravi takkuili tosi paljon koko ajan. Mutta onneks mä sain sitten koko ajan pientä huomautusta asiasta, että vauhtia pitäis lisätä. Muutamat viimeset kaarrokset menikin jo aika hyvin
      Kenttä oli jo sillon melko hyvässä kunnossa ni me päästiin laukkaamaan. Meille annettiin tehtäväks ratsastaa ravissa kahen tötterön välistä ja nostaa siinä laukka. Se oli mulle aika hankala, koska Dasteri kompuroi tosi paljon, ei nostanu jalkoja ja en saanu ylläpidettyä laukkaa. Mulle annettiin sitten neuvoks, että heti tötsiltä mun pitää lähtee ratsastamaan ns. todella laajaa ympyrää. Laukka alko sillon kulkemaan aika hyvin, mutta alapäädyssä oli yks aika huono kohtam jossa Dasteri aina alko kompuroida ja siirti raviin. Toiseen suuntaan laukka sujui jo paljon paremmin, koska pohja oli huomattavasti parempi. Ja vaikka sain tosi paljon olla pohkeella pitämässä yllä laukkaa, ne pätkät onnistu tosi hyvin!

      Koska Suvi kuvas mua, niin mä sitten lupasin kuvata sitä. Mun tunti oli 10-11, Suvin siskon tunti oli 11-12 ja suvin oli sitten 12-13. Mulla oli tunti aikaa olla tallissa lämmittelemässä ja kuivattelemassa. Koko mun tunnin aikana oli tosi hyvä ja selkee sää, mutta lopputunnista alko satamaan hirveesti lunta. Multa ainakin kastu housut ja hanskat. Vaikka olin mun ja Suvin tuntien välisen ajan sisällä tallissa, olin silti ihan jäässä. En meinannu kunnolla pystyä ees kuvaamaan Suvin tuntia, koska varsinkin kädet meinas jäätyä. Sain otettua onneks sitten muutaman kuvan Suvista ja Roopesta.
      Koko Suvin lopputunnin olin sitten satulahuoneessa lämmittelemässä, mutta heti kun lähdin sieltä tallin puolelle, mulle tuli ihan hirveen kylmä. Meillä oli aluks tarkotuksena olla kahteen asti tallilla, mutta me lähettiinkin jo puolen kahen aikaan pois. Mua se ei ainakaan haitannu, koska olin ihan jäässä.
      Kokonaisuudessaan mulle jäi tosi ristiriitaiset tunteet Dasterin jälkeen. En osannu ollenkaan ratsastaa sillä. Ja se harmitti tosi paljon, varsinkin kun tehtävä oli niin kiva. Mutta toisaalta oli ihan kiva päästä kokeilemaan Dasteria.






      Sunnuntaina Siipolassa oli ystävänpäivän tapahtuma, jossa oli rekiajelua, hiihtoratsastusta, talutusratsastusta pienille ja muutenkin ratsastusta. Me mentiin tallille vähän aikasemmin, koska Suvi aikoi mennä Roopella ja se piti sitten laittaa valmiiksi.
      Alussa en muuta kuin laittanut Leksan ja Leonin valmiiksi. Olisin halunnut taluttaa, mutta mulla oli Aino-Elinan kengät, ja ne hierti tosi pahasti. Carita oli kanssa siellä tallilla liikuttamassa Varmavaaraa. Se ei kuulemma menny ihan putkeen koska Varmavaara oli tallissa melkein koko tapahtuman ajan. Me sitten kysyttiin ja saatiin ottaa Simo käyttöön. Kukaan muu ei halunnu mennä sillä kuin minä ja Carita, ja kaksi meiän tuttua talutuksessa. Oli ihana mennä Simolla varsinkin Dasterin jälkeen.
      Tapahtuman jälkeen mä jäin sitten Caritan kanssa Siipolaan liikuttamaan Varmavaaraa. Se oli kuulemma temppuillu Caritan kanssa ihan hirveesti ni me sitten päätettiin juoksuttaa sitä. Me mentiin aluks ihan vaan kentällä, mutta Varmavaara ei oikeen tajunnu sitä että se saa irrotella. Me laskettin se sitten pellolle kentän viereen, mutta ei se sielläkään tajunnu ideaa.
      Mulle tuli sitten idea, että voitais ottaa joku toinen siihen kans, joka tajuaa idean ja vois innostaa Varmavaaraakin juoksemaan. Me sitten kysyttiin, että saataisko me ottaa Väinö siihen kanssa, ja vastaus oli kyllä. Mä sitten lähdin hakemaan Väinöä tarhasta ja se oli ihan innoissaan. Ensitapaamisen jälkeen alkoi juokseminen. Oli ihan kiva nähä, kun Varmavaarakin tykitti pellolla ihan täysiä Väinön perässä. Meinasin muutamaan otteeseen jäädä allekkin.