Vikellä ratsastus

Tänään kävin tallilla ratsastamassa. Mä en viime viikolla käyny Äänekoskella vaan Viitasaarella, koska täällä oli kaikki hepat jo varattuja sinä päivänä ku olisin päässy. Mutta joo, sen takia siis tuntu hirveen oudolta mennä sinne ratsastamaan ku tuntu, että viime kerrasta olis ainaki kuukaus!

Mä menin tänään Vikellä. Vikke on täällä Äänekoskella sillä tallilla yksityisenä hevosena, eli tallin omistaja ei omista sitä. Vikke on aivan ihana suomenhevonen, vaikka se kyllä on aina korvat luimussa, mutta söpö se on silti! Tänään mä sain jopa Aino-Elinan mun seuraks tallille ja iskän kuvaamaan. Me hoidettiin Vikke ihan normaalisti ja lähettiin kentälle. Mä jouduin menemään Vikellä ilman satulaa, koska sillä ei oo tällä hetkellä sopivaa sellasta, mutta onneks Vikellä on tosi tasaset askellajit ja siellä ei pompi juur ollenkaa. Kentällä mä kävelin normaalisti alkukäynnit sillä aikaa kun Aino-Elina laitteli mulle puomitehtävää. Vikke oli alusta asti tosi hyvin kuulolla niinku se kyllä aina on. Alussa verkkasin ihan normaalisti kumpaanki suuntaan ympyröillä ja erilaisilla kaarroksilla ja siirtymisillä. Aino-Elina oli suunnitellu mulle aluks tehtävän, jossa keksiympyrällä oli kaks puomia, mutta sitte se vaihto sen nopeesti että oli neljä puomia peräkkäin. Mun tehtävä oli tulla puomit käynnissä ja aina niitten jälkeen nostaa ravi ja ravata ympyrä, tulla puomeille taas käynnissä ja toiseen suuntaan raviympyrä. Muutaman kierroksen jälkeen vaihettiin että ravipuomit ja vuorotellen kummallekkin ympyrälle laukka. Mun oli alussa vähän vaikee saaha Vikkee menemään kunnolla vasenta laukkaa, koska se tunki hirveesti sisälle. Mutta mä sitte tein hetken ravissa isoo ympyrää vasempaan suuntaan puomien ympärille ja ku ikke taipu hyvin, nostin laukan ja jatkoin samaa ympyrää. Sen jälkeen palasin takasi puomitehtävään ja sitte alkoki sujumaan vasen laukkaki tosi hyvin. Tunnin lopuks mä vielä annoin laukata pienen pätkän ja ympyrän vähän pitemmällä ohjalla kumpaanki suuntaan ja sitte loppuverkka. Vikke meni aivan mahtavasti!

Koko ratsastuksen ajan siihen kentälle paisto aurinko ja ei ollu mitään varjoo. Kun tulin selästä alas, olin ihan hikinen, ja niin oli Vikkeki! Tallissa oli onneks viileempää ku ulkona ni oli kummallekki mukava mennä sinne. Tallissa me otettiin varusteet pois ( menin siis sellasella vuöllä missä on kahva mistä ottaa kiinni jos tasapaino horjahtaa) ja harjattiin huolella. Aino-Elina harjas karvoja pois ja mä sitte vähän pehmeemmällä harjalla. Lopuks me laitettiin Vikelle loimi päälle ja se sai mennä ulos syömään.