Vikellä ratsastus

Tänään kävin tallilla ratsastamassa. Mä en viime viikolla käyny Äänekoskella vaan Viitasaarella, koska täällä oli kaikki hepat jo varattuja sinä päivänä ku olisin päässy. Mutta joo, sen takia siis tuntu hirveen oudolta mennä sinne ratsastamaan ku tuntu, että viime kerrasta olis ainaki kuukaus!

Mä menin tänään Vikellä. Vikke on täällä Äänekoskella sillä tallilla yksityisenä hevosena, eli tallin omistaja ei omista sitä. Vikke on aivan ihana suomenhevonen, vaikka se kyllä on aina korvat luimussa, mutta söpö se on silti! Tänään mä sain jopa Aino-Elinan mun seuraks tallille ja iskän kuvaamaan. Me hoidettiin Vikke ihan normaalisti ja lähettiin kentälle. Mä jouduin menemään Vikellä ilman satulaa, koska sillä ei oo tällä hetkellä sopivaa sellasta, mutta onneks Vikellä on tosi tasaset askellajit ja siellä ei pompi juur ollenkaa. Kentällä mä kävelin normaalisti alkukäynnit sillä aikaa kun Aino-Elina laitteli mulle puomitehtävää. Vikke oli alusta asti tosi hyvin kuulolla niinku se kyllä aina on. Alussa verkkasin ihan normaalisti kumpaanki suuntaan ympyröillä ja erilaisilla kaarroksilla ja siirtymisillä. Aino-Elina oli suunnitellu mulle aluks tehtävän, jossa keksiympyrällä oli kaks puomia, mutta sitte se vaihto sen nopeesti että oli neljä puomia peräkkäin. Mun tehtävä oli tulla puomit käynnissä ja aina niitten jälkeen nostaa ravi ja ravata ympyrä, tulla puomeille taas käynnissä ja toiseen suuntaan raviympyrä. Muutaman kierroksen jälkeen vaihettiin että ravipuomit ja vuorotellen kummallekkin ympyrälle laukka. Mun oli alussa vähän vaikee saaha Vikkee menemään kunnolla vasenta laukkaa, koska se tunki hirveesti sisälle. Mutta mä sitte tein hetken ravissa isoo ympyrää vasempaan suuntaan puomien ympärille ja ku ikke taipu hyvin, nostin laukan ja jatkoin samaa ympyrää. Sen jälkeen palasin takasi puomitehtävään ja sitte alkoki sujumaan vasen laukkaki tosi hyvin. Tunnin lopuks mä vielä annoin laukata pienen pätkän ja ympyrän vähän pitemmällä ohjalla kumpaanki suuntaan ja sitte loppuverkka. Vikke meni aivan mahtavasti!

Koko ratsastuksen ajan siihen kentälle paisto aurinko ja ei ollu mitään varjoo. Kun tulin selästä alas, olin ihan hikinen, ja niin oli Vikkeki! Tallissa oli onneks viileempää ku ulkona ni oli kummallekki mukava mennä sinne. Tallissa me otettiin varusteet pois ( menin siis sellasella vuöllä missä on kahva mistä ottaa kiinni jos tasapaino horjahtaa) ja harjattiin huolella. Aino-Elina harjas karvoja pois ja mä sitte vähän pehmeemmällä harjalla. Lopuks me laitettiin Vikelle loimi päälle ja se sai mennä ulos syömään.

Ystävänpäivän viikonloppu

Nyt ystävänpäivän viikonlopun olinkin Viitasaarella iskä menojen vuoksi. Mä menin mun yhen kaverin, Suvin luokse, joka harrastaa kanssa ratsastusta ja käy Siipolassa. Sain suostuteltua iskän maksamaan sitten toisenkin ratsastuksen sille viikolle.

Lauantaina meillä oli tarkoituksena herätä aikasin, mutta jostain syystä me herättin sitten aamuyöllä ennen viittä! Me onneks saatiin sitten nukuttua muutama tunti sen jälkeen vielä. Olis ollu kyllä aika raskas päivä tallilla, jos oltais herätty sillon ennen viittä. Mulla oli ratsastustunti jo kymmeneltä, joten me jouduttiin lähtemään jo vähän yli yheksän.
      Me tultiin tallilla ihan hyvissä ajoin ja saatiin hetki oottaakkin, että saatiin kulla keillä mennään. Mä olisin ehkä halunnu mennä Väinöllä tai Simolla tai sitten kokeilla Roopea. Ainakin uuden hepan sain alle, koska mä sain Dasterin. Dasteri on 5-vuotias suomenhevonen, jolla on ilmeisesti jotain ravitaustaa, koska ei oikeen osaa kunnolla ravata tai laukata. Alussa olin ihan innoissani siitä, mutta ekan ravipätkän jälkeen en oikeen osannu sanoo mitään. Olin vähän pettyny, koska me mentiin aika 'haastavaa' tehtävää ja olis ollu ihan kiva, jos olis ollu osaava hevonen alla.
       Heti alussa, kun alotettiin ravaamaan huomasin, että heiluin koko ajan siellä selässä edes-takasin. Se oli tosi ärsyttävää, ja varsinkin kuvissa se näytti aivan järkyttävältä. No, alkuverkan jälkeen me alettiin tekemään kolmikaarista. Se oli aika hankala mullekkin, koska Dasteri ei osaa kunnolla kääntyä ja ei aina ees tajunnu, että piti kääntyä vaikka kuinka paljon annoin sille apuja. Siipolassa kenttä kuitenkin on sen verran iso, että kolme kaarta on vähän turhan helppo ja ei tarvii taivuttaa hevosta ees paljoo. Meille annettiin muutaman kolmikaarisen jälkeen tehtäväks vääntää viiskaarista. Se alko olla jo käynnissä ihan tuskaa Dasterin kanssa, koska se ei kulkenu kunnolla kaarteissa, eikä kuunnellu pohjettakaan. Varsinkin eka kaari oli paha, kun piti uralta kääntyä pois.
      Ravissa meillä alko sitten jo käännökset sujua jotekin. Ravi takkuili tosi paljon koko ajan. Mutta onneks mä sain sitten koko ajan pientä huomautusta asiasta, että vauhtia pitäis lisätä. Muutamat viimeset kaarrokset menikin jo aika hyvin
      Kenttä oli jo sillon melko hyvässä kunnossa ni me päästiin laukkaamaan. Meille annettiin tehtäväks ratsastaa ravissa kahen tötterön välistä ja nostaa siinä laukka. Se oli mulle aika hankala, koska Dasteri kompuroi tosi paljon, ei nostanu jalkoja ja en saanu ylläpidettyä laukkaa. Mulle annettiin sitten neuvoks, että heti tötsiltä mun pitää lähtee ratsastamaan ns. todella laajaa ympyrää. Laukka alko sillon kulkemaan aika hyvin, mutta alapäädyssä oli yks aika huono kohtam jossa Dasteri aina alko kompuroida ja siirti raviin. Toiseen suuntaan laukka sujui jo paljon paremmin, koska pohja oli huomattavasti parempi. Ja vaikka sain tosi paljon olla pohkeella pitämässä yllä laukkaa, ne pätkät onnistu tosi hyvin!

      Koska Suvi kuvas mua, niin mä sitten lupasin kuvata sitä. Mun tunti oli 10-11, Suvin siskon tunti oli 11-12 ja suvin oli sitten 12-13. Mulla oli tunti aikaa olla tallissa lämmittelemässä ja kuivattelemassa. Koko mun tunnin aikana oli tosi hyvä ja selkee sää, mutta lopputunnista alko satamaan hirveesti lunta. Multa ainakin kastu housut ja hanskat. Vaikka olin mun ja Suvin tuntien välisen ajan sisällä tallissa, olin silti ihan jäässä. En meinannu kunnolla pystyä ees kuvaamaan Suvin tuntia, koska varsinkin kädet meinas jäätyä. Sain otettua onneks sitten muutaman kuvan Suvista ja Roopesta.
      Koko Suvin lopputunnin olin sitten satulahuoneessa lämmittelemässä, mutta heti kun lähdin sieltä tallin puolelle, mulle tuli ihan hirveen kylmä. Meillä oli aluks tarkotuksena olla kahteen asti tallilla, mutta me lähettiinkin jo puolen kahen aikaan pois. Mua se ei ainakaan haitannu, koska olin ihan jäässä.
      Kokonaisuudessaan mulle jäi tosi ristiriitaiset tunteet Dasterin jälkeen. En osannu ollenkaan ratsastaa sillä. Ja se harmitti tosi paljon, varsinkin kun tehtävä oli niin kiva. Mutta toisaalta oli ihan kiva päästä kokeilemaan Dasteria.






      Sunnuntaina Siipolassa oli ystävänpäivän tapahtuma, jossa oli rekiajelua, hiihtoratsastusta, talutusratsastusta pienille ja muutenkin ratsastusta. Me mentiin tallille vähän aikasemmin, koska Suvi aikoi mennä Roopella ja se piti sitten laittaa valmiiksi.
      Alussa en muuta kuin laittanut Leksan ja Leonin valmiiksi. Olisin halunnut taluttaa, mutta mulla oli Aino-Elinan kengät, ja ne hierti tosi pahasti. Carita oli kanssa siellä tallilla liikuttamassa Varmavaaraa. Se ei kuulemma menny ihan putkeen koska Varmavaara oli tallissa melkein koko tapahtuman ajan. Me sitten kysyttiin ja saatiin ottaa Simo käyttöön. Kukaan muu ei halunnu mennä sillä kuin minä ja Carita, ja kaksi meiän tuttua talutuksessa. Oli ihana mennä Simolla varsinkin Dasterin jälkeen.
      Tapahtuman jälkeen mä jäin sitten Caritan kanssa Siipolaan liikuttamaan Varmavaaraa. Se oli kuulemma temppuillu Caritan kanssa ihan hirveesti ni me sitten päätettiin juoksuttaa sitä. Me mentiin aluks ihan vaan kentällä, mutta Varmavaara ei oikeen tajunnu sitä että se saa irrotella. Me laskettin se sitten pellolle kentän viereen, mutta ei se sielläkään tajunnu ideaa.
      Mulle tuli sitten idea, että voitais ottaa joku toinen siihen kans, joka tajuaa idean ja vois innostaa Varmavaaraakin juoksemaan. Me sitten kysyttiin, että saataisko me ottaa Väinö siihen kanssa, ja vastaus oli kyllä. Mä sitten lähdin hakemaan Väinöä tarhasta ja se oli ihan innoissaan. Ensitapaamisen jälkeen alkoi juokseminen. Oli ihan kiva nähä, kun Varmavaarakin tykitti pellolla ihan täysiä Väinön perässä. Meinasin muutamaan otteeseen jäädä allekkin.